Tämän Paperitapettia ja rottinkia -vieraskynäblogin on kirjoittanut Hanna Kuuskoski Pihlgren ja Ritola Oy:sta. Hanna työskentelee Tapettitehtaan markkinointiviestinnässä sisällön tuottajana. Hänellä on taidehistorioitsijan koulutus ja niinpä blogi onkin todella mielenkiintoinen kurkkaus suomalaiseen sisustushistoriaan, jossa Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola on vaikuttanut yli 90 vuotta ja Parolan Rottinki 55 vuotta.
Tarinat! Niistä nautimme 💛. Toivottavasti myös sinä nautit!
Kotien asialla jo vuodesta 1930
Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola on kulkenut pitkän tien suomalaisten kotien rinnalla: tehdas on ollut toiminnassa yhtäjaksoisesti yli 90 vuoden ajan! Näihin vuosikymmeniin on mahtunut muhkea viipale suomalaista sisustushistoriaa, valtava tyylien kirjo ja tuhansia tapettikilometrejä. Tapettitehdas ja Parolan Rottinki ovat yrityksinä nähneet paljon samoja kehityskaaria: 1960- ja 1970-lukujen sisustusbuumin, 1990-luvun laman ja uuden nousukauden 2000-luvulla. Molemmat yritykset ovat suomalaisen suunnittelun, vastuullisen tuotannon ja ihmisläheisen sisustamisen puolella – siksi yhteistyöhön oli helppo lähteä! Sekä Pihlgren ja Ritola että Parolan Rottinki haluavat olla mukana luomassa merkityksellisiä, ajattomia tiloja, joissa on hyvä olla ja hengittää.
On myös ilo nähdä, kuinka luonnonmukaiset, hyvin suunnitellut materiaalit solahtavat niin vaivatta yhteen!
Mistä me tulemme?
Tapettitehtaan perustivat vuonna 1930 Matti Ritola ja Fritjof Pihlgren (myöhemmin Pihola), ja se toimi aluksi hyvin pienimuotoisesti vain yhden painokoneen voimin. Vuonna 1937 tehdas muutti nykyisiin tiloihinsa Toijalan Satamatielle, ja tapettien tuotantomäärät nousivat nopeasti. 1950-luvun lopulla tehdasta oli jo pakko laajentaa, ja sinne hankittiin uudet saksalaiset rotaatiopainokoneet – samat koneet, joilla tapettimme nykyisinkin painetaan. Pihlgren ja Ritola on edelleen sukuyritys, nyt jo kolmannessa polvessa: nykyisin tehdasta luotsaa toimitusjohtaja Elina Yrjönen, Matti Ritolan tyttärentytär.
1960-luku oli monella tapaa merkityksellinen vuosikymmen tehtaan historiassa: suomalainen design, taideteollisuus ja sisustuskulttuuri kukoistivat, painokoneet pyörivät aamusta iltaan ja mallistoomme tuli valtava määrä uusia tapettimalleja. Myös Parolan Rottingin perustaminen vuonna 1967 ajoittuu tähän jännittävään, edistyksen ja muutosten aikaan.
Sisustamisen murrosvuodet
Suomalainen sisustaminen oli pitkään hyvin luokkasidonnaista: varakkaammissa kodeissa saattoi olla näyttäviä tyylihuonekaluja ja arvokkaita tuontitapetteja, kun taas köyhemmässä perheessä huonekalut olivat usein itse tehtyjä, ja seiniä peitti koruton lumppupaperi.
1950- ja 1970-lukujen välisenä aikana yhteiskunta koki perustavanlaatuisen muutoksen, ja se heijastui luonnollisesti myös koteihin ja niiden sisustuksiin. Kun luokkaerot kapenivat ja hyvinvointi lisääntyi, syntyi uusia asumisen tapoja ja kokonaan uudenlaisia huonetyyppejä: kylpyhuoneita, keittokomeroita ja olohuoneita. 1950-luvulla kotien sisutuksista tuli modernismin ihanteiden mukaisesti hyvin vaaleita ja puhdaslinjaisia. Tapetin tuli toimia muun sisustuksen taustana, ja se miellettiin ennemminkin rakennusmateriaaliksi kuin katseenvangitsijaksi. Väriltään tapetit olivat usein harmaita, vaaleita tai vaaleanruskeita, ja kuviot olivat hyvin pieniä. Läpi 1950-luvun ihmiset kuitenkin halusivat ympärilleen myös jotain herkkää ja kaunista, siksi suloiset kukkatapetit säilyivät suosiossa erityisesti kamareiden ja muiden yksityisempien tilojen tapetteina.
Tapetit kuluivat tai jäivät pois muodista siinä missä muutkin materiaalit, ja niitä vaihdettiin usein – joskus jopa muutaman vuoden välein. Uusi paperitapetti liisteröitiin aina vanhan päälle: siksi vanhojen rakennusten seiniltä saattaakin paljastua todellinen tyylien ja aikakausien kirjo. On jännittävää huomata näissä kerrostumista joskus useampikin Pihlgren ja Ritola -tapetti! 1950-luvulla myös aiemmin lähinnä säätyläiskodeissa nähty rottinki tuli rytinällä muotiin, ja koteihin hankittiin kokonaisia rottinkikalustoja sohvaryhmistä kukkapöytiin.
1960-luvulla kotitalouksilla oli käytössään entistä enemmän rahaa, ja uusia kaupunkikoteja sisustettiin hyvin eri tavalla kuin maaseudun sukutiloja ja torppia. Sisustamista ei enää rajoittanut modernismin vähäeleisyys, vaan värejä ja kuoseja käytettiin varsin vapautuneesti. Perintöhuonekaluja saatettiin yhdistää kirkkaanoransseihin seiniin, voimakaskuvioiseen kukkatapettiin ja heleänvihreisiin design-verhoihin. Tapettia laitettiin nyt vain yhdelle seinälle, kun aiempina vuosikymmeninä huoneet tapetoitiin kauttaaltaan. Koteihin ilmestyi Arabia-astiastoja, rottinkia, tiikkiä ja karvalankamattoja. Olohuoneisiin rantautui suuria sohvaryhmiä ja televisioita, ja keittiöihin arkea helpottavia kodinkoneita. Sisustusta kuitenkaan harvemmin laitettiin kerralla uusiksi, sillä menneiden vuosikymmenten tavat ja tottumukset elivät edelleen vahvoina. Vanhojen huonekalujen kumppaniksi saatettiin hankkia trendikäs rottinkikeinu, ikkunoihin uudet verhot tai kahvipöytään viimeisimmän muodin mukainen astiasto, mutta moni muu asia sai jäädä ennalleen.
Yleisesti saatavilla olevien sisustusmateriaalien, kodin käyttöesineiden ja huonekalujen tuotanto tapahtui usein suunnittelusta lähtien Suomessa. Vastoin vuosikymmenen hieman muovista imagoa tekstiileissä arvostettiin pellavaa, villaa ja puuvillaa, tapeteissa paperia ja huonekaluissa puuta, puuviilua ja rottinkia.
1960- ja 1970-luvuilla Pihlgren ja Ritolan mallistoissa nähtiin runsaasti uusia, värikkäitä tapettikuoseja, joita hankittiin paitsi suomalaisilta suunnittelijoilta, myös ulkomaisilta tapettistudioilta. Tapettitehtaalle pitkään suunnitellut Ritva Kronlund oli tuolloin aivan erityisen tuottelias: 1960- ja 1970-luvuilla syntyivät mm. mallit Paratiisi, Sembramänty ja Pantteri.
Tapettitehdas nyt
Pihlgren ja Ritola -tapetit painetaan edelleen näiden vanhojen mallien mukaan – usein jopa alkuperäisillä painoteloilla! Ne ovat monesta nykytapetista poiketen aina aitoa paperia, jonka tuntuma hivelee kotia ja mieltä.
Monet mallimme ovat suomalaisia designklassikoita kuten Birger Kaipiaisen Kiurujen yö, Annikki ja Ilmari Tapiovaaran 2+3, tai Ritva Kronlundin Kirsikkapuu. Viime vuosina olemme ottaneet tuotantoon aivan uusia suomalaisten suunnittelijoiden tapettimalleja, ja toisinaan painamme myös vanhojen mallien mukaisia tapetteja museo- ja arvokohteisiin. Tapettien valmistuksessa käytämme vain myrkyttömiä pigmenttejä, ympäristösertifioitua paperia ja perinteisiä tuotantotapoja.
Uskomme, että hyvä ja kestävä tulevaisuus asuu aidoissa luonnonmateriaaleissa ja ajattomassa, merkityksellisessä designissa.