Omasta ajasta puhutaan paljon. Siitä että tekee jotain, joka lisää omaa hyvinvointia. Yhdelle se tarkoittaa napatanssin harrastamista, toiselle linnunpönttöjen nikkarointia ja kolmannelle villasukkien neulomista. Ja hyvä niin. Nuo ikiomat hetket ikiomien viihdykkeiden äärellä ovat korvaamattoman tärkeitä jokaiselle meistä. Ne tuntuvat maadottavan meitä itseemme.
Mutta tärkeää on myös muistaa, ettei omaa aikaa ole tarpeen suorittaa – aina tarvitse tehdä. Joskus on paikallaan syleillä toimettomuutta ja vain olla. Varsinkin silloin, kun mielessä tapahtuu paljon. Kun jännittää, pelottaa, ihmetyttää tai on paljon uutta käsiteltävää. Kun maailma ympärillä heittää häränpyllyä ja kaikki muuttuu kerralla, vie aikaa, ennen kuin mielemme omaksuu uuden normaalin. Kaistaa ei riitä kaikelle yhtä aikaa ja siksi on paikallaan vain ottaa tilaa itselleen ja antaa tilaa ajatuksilleen.
Sekään ei välttämättä ole aina helppoa. Yhtäkkiä työpäivän aikana pitäisi ehtiä järjestää lapselle liikuntatunti ja auttaa koulutehtävien kanssa. Sen sijaan, että kotona nautittaisiin illallinen ja iltapala, jääkaapin täytyy nyt ruokkia koko perhe viidesti päivässä joka päivä. Ja vaikka kuinka perhettämme rakastamme, ovat nuo kullannuput läsnä nyt koko ajan. Omaa aikaa ja paikkaa voi olla vaikea löytää.
Mutta pienikin pako omaan ulottuvuuteen on tärkeää. Kuuma suihku tai hetki hengittelyä terassilla. Aamukahvi riippukeinussa tai kymmenminuuttinen klassista musiikkia keinutuolissa. Nappaa itsellesi tyhjä tuokio sieltä ja toinen täältä ja ole se hetki armollinen itsellesi.
Sen jälkeen on entistä mukavampi tarttua pensseliin, kaulimeen tai kutimiin, yksin tai vaikka koko perheen voimin. Parolasta rakkaudella,