Voi tätä suven suloisuutta! Alkukesä on aina se aika, kun mieli herkistyy havaitsemaan luonnon tarjoamat ihmeet. Eilen koivuissa oli pienet hiirenkorvat, tänään valtavan kookkaat ja syvän vihreät kiiltäväpintaiset lehdet, jotka suorastaan kutsuvat saunavihdan tekoon. Vihreän värin ja kasvun seuraamisen merkityksestä omaan hyvinvointiin kerroinkin jo aiemmin keväällä.
Kesän alussa on alttiimpi muistamaan sen, että arki ja juhla eivät ole toisensa pois sulkevia vastakohtia vaan ne kulkevat rinta rinnan – ja useasti myös rinta rottingilla, tekee mieli täältä Parolasta lisätä.
Juhlavat onnittelumaljat on kohotettu ylioppilaille ja valmistuneille, ne juodaan hääparien ja syntymäpäiväsankarien kunniaksi. Mutta juhlan voi luoda pienemminkin, tehdä itse arjesta juhlaa.
Olen aikeissa kutsua lopultakin ystävät puutarhaan istumaan iltaa, joka kesän alussa on pitkään valoisa ja lempeä. Tapaan tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa on pitkään kuljettu samaa matkaa, välillä tiiviimmin, välillä kauempaa toisen elämää seuraten. Tosi ystävyys on pulppuavaa naurua ja se kestää myös hiljaisuuden. Jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Suunnilleen näillä sanoin aion kohottaa maljan ystävyydelle!
Kuten ehkä olette huomanneet, suosin klassikoita sisustuksessa, samoin kuin pöydän antimissa. Eivät ne suotta ole päätyneet klassikkojen asemaan. Kun itse pääsen päättämään, valitsen lasiini alla oleva tutun ja tunnustetun juoman.
Kir Royal – Malja ystävyydelle!
1,5 cl mustaherukkalikööriä
kuohuviiniä tai samppanjaa
Kaada samppanjalasin pohjalle mustaherukkalikööri. Täytä lasi viileällä kuplivalla. Nosta malja, hymyile ja nauti!
Hätätilassa käy valkoviinikin kuohuvan tilalle, mutta kyllä mielestäni juuri kuplat tuovat sen juhlallisuuden ja kuninkaallisuuden. Myös alkoholiton vaihtoehto on helppo toteuttaa sitä haluaville. Tällöin ainesosat ovat mustaherukkamehu (itse keitetty tai valmis tiiviste) ja kivennäisvesi, ja tekotapa on sama. Miellyttävää tässä on sekin, että kaikki näyttävät nauttivan samaa juomaa: ne molemmat hehkuvat syvänpunaisina ja helmeilevät kirpeästi.
Haluatko sinä, kuten minä, nähdä kaikenikäisiä onnellisia ihmisiä ympärilläsi? Siihen puolestaan on olemassa takuuvarma konsti, jonka jo yksi suosikkihahmoni, Peppi Pitkätossu, tiesi: lettukestit! Muurinpohjaletut ovat tietysti kaikkein maittavimpia. Olenkin osaltani sananmukaisesti ulkoistanut tätä tekemistä: räiskäleet paistaa luottolettumestarini ulkona muurinpohjapannulla. Tosin varmistan lettujen onnistumisen valmistamalla taikinan itse. Ja muuten, pitseistä pidän hillittynä pukeutumisessa, mutta välttämättömiä pitsireunat ovat letuissa!
Pepin muurinpohjaletut (n. 10 kpl)
2 munaa
5 dl maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
2-3 rkl sokeria
2 rkl sulatettua voita, margariinia tai öljyä
Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää joukkoon vatkaamalla muut ainekset ohjeessa mainitussa järjestyksessä. Taikinan on hyvä turvota 30-45 minuuttia. Paista letut.
Jos haluat maidottomat räiskäleet, käytä maidon sijaan vaikkapa kivennäisvettä, laimeaa mehua tai kookosmaitoa ja varmista, että käyttämäsi rasva on maidotonta. Halutessasi voit maustaa taikinan teelusikallisella vaniljasokeria tai kardemummaa. Ehdoton nam-nam molemmille makuvaihtoehdoille.
Tuosta lettutaikinasta saa muuten myös erinomaisen vaihtoehdon suolaisen pikkunälkään, kun jättää ohjeesta sokerin pois. Paistamisen jälkeen letun voi täyttää haluamallaan suolaisella täytteellä, ja välipalasta tulee ruokaisa.
Ja ihan hyvin voi ulkopaistamisesta oikaista, sillä myös sisällä paistetut ja ulkona nautitut letut ovat herkku vailla vertaa. Ulkoilman lettukesteissä voi ohukaisen päälle ripotella sokeria ja syödä se paistolämpiminä rullattuna suoraan kädestä. Tähän kyllä tarvitaan jälkeenpäin rutkasti servettejä suun ja sormien pyyhintään! Maltillisempi käyttää lautasta ja sivelee syötävän lempihillolla.
Mukavuudenhaluisena hetkenä voi taikinan toki paistaa uunissa pannukakuksi, jolloin kannattaa vähintäänkin harkita kaksinkertaistavansa rasvan määrä maistuvan lopputuloksen saamiseksi. Tosin olen kuullut, että todelliset lettufanit pitävät pannukakkua petkuttamisena, hyvän lettutaikinan hukkaamisena… Itse ajattelen, että pannukakku lettujen sijaan mahdollistaa pienen oman hetken puutarhassa (päivänokoset isäni aikoinaan tekemässä klassikkomallissamme, Vintage rottinkituolissa jalat rahille nostaen).
Arkea tai juhlaa – hyviä hetkiä on syytä vaalia. Nostathan kanssani maljan kesälle ja elämälle!