Olet varmasti kuullut vanhan sanonnan “Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka”. Tuo viisaus pätee yllättävän moneen asiaan elämän varrella ja ehdottomasti myös jouluun. Minulle joulusta tuli nimittäin moninkertaisesti nautinnollisempi, kun ymmärsin, että juhlassa parasta on nimenomaan siihen valmistautuminen.
Kaikki kunnia joulun päiville. On ihanaa istahtaa juhla-aterialle perheen kesken, seurata suvun pieniä ihmettelemässä pukkia ja saamiaan lahjoja sekä asettua suosikkinojatuoliinsa konvehtirasian ja kirjauutukaisen kera. Mutta se ateria, jota valmistelimme useita tunteja ja jopa päiviä, on syöty yhdessä illassa tai ehkä korkeintaan kahdessa. Ja se lahja – jota ensin mietit, jonka sitten etsit ja hankit ja lopuksi vielä paketoit – on avattu muutamassa sekunnissa. Jos keskittyy vain lopputulokseen, saa nauttia vain hieman. Ja minä ainakin valitsen nautiskella pitkään ja hartaasti aina kun mahdollista!
Olen siksi kieltänyt itseltäni joulun suorittamisen. Viikkoja kestävä juokseminen, stressaaminen ja jotakin kohti meuhkaaminen ei vain kannata. Mutta läsnäolo puuhaillen, se kannattelee ja pitkään. Se on herkullista hetkessä ja lämmittää muistoissa pitkään, etenkin jos jouluvalmisteluista tulee jaettu perinne. Kun jokainen tietää, että piparitaikinan napsiminen, piparkakkujen painaminen muotilla ja niiden koristelu päihittää valmiit keksit tarjottimella, miksei keskittyisi nimenomaan niiden loihitimiseen ja nauttisi siitä täysin rinnoin? Hällä väliä mikä lopputulos.
Joulun työlistan läpikäynnin sijaan nykyään keskityn lenkillä keräämään käpyjä koristeeksi maljakkoon. Koristelen pojan poikani kanssa piparkakkutalon eikä haittaa vaikka koristeista suuri osa livahtaisi suoraan suuhun. Entinen inhokkihommani paketointi on sekin nykyään hauskaa, sillä olen tehnyt siitä kokonaisen illanvieton: laitan joululaulut soimaan, valmistelen itselleni glögiä ja mausteisia pähkinöitä ja asetun keskelle lattiaa papereiden, nauhojen, kiiltokuvien, kynien, korttien ja tarrojen sekaan touhuamaan ja taiteilemaan.
Elämä on enimmäkseen jonkinlaista kaaosta, etenkin ennen joulua. Mutta jos muistaa pysähtyä ja hengähtää, voi huomata kauneutta kaaoksessa. Ainakin joulun alla.