Elokuu saapui hämärtyvine iltoineen ja arki tekee rauhaisaa paluutaan. Rakastan työtäni ja nautin arjestani suunnattomasti, mutta tulevat viikot ja kuukaudet vietän tutuissa maisemissa, parin postinumeron välillä vuorotellen. Matkoja ja reissuja ei ole kalenterissa ja niiden suunnittelu tuntuu muutenkin juuri nyt kovin hankalalta. Onneksi opin jo lapsena, että seikkailuun voi lähteä oman huoneen nurkasta, isäni tekemästä riippukeinusta käsin koska hyvänsä. Matka vaatii vain hyvän tarinan ja tovin omaa aikaa.
Suosikkikirjani on Tove Janssonin Muumilaakson tarinoita. Sain sen 9-vuotiaana kummitädiltäni ja se oli ensimmäisen muumikirjani. Hän on kirjoittanut minulle kirjaan lahjan päivämäärän ja viestin omin käsin. Kirjaan liittyy siis ihania lapsuusmuistoja ja siksi se on minulle todella rakas. Olen vaalinut sitä hellyydellä näihin päiviin asti. Muistan lukeneeni sitä innolla ja viihtyneeni sen seurassa mainiosti. Sen kiehtovat tarinat veivät jo silloin mukanaan.
Kirja on viihdyttänyt myös lapsiani, sillä olen lukenut sitä heille heidän ollessa pieniä. On uskomatonta, miten paljon aikuinen ja lapsi voi yhdestä kirjasta yhdessä ammentaa! Inhimillisyys yhdistää, satumaisuus ruokkii mielikuvitusta ja seikkailu innostaa meitä molempia. Samalla kuljemme kirjan kanssa omia reittejämme rinta rinnan – lapsi oppii uuden sanan tai asian, minä löydän aina uusia näkökulmia ihmisyyteen, elämään, milloin mihinkin asiaan.
Nyttemmin kirja viihdyttää pojanpoikaanikin, sillä luen sitä aina hänelle iltasatuna, kun hän on mummilassa yökylässä. Joskus innostun ja jatkan ääneen lukemista vielä pitkään sen jälkeen, kun pieni mies on nukahtanut. Muumilaakson tarinat sopivatkin viihdyttämään mitä parhaiten myös meitä lapsenmielisiä aikuisia.
Tarinoihin on ihana uppoutua. Näin vanhemmiten ymmärrän, että kirjat ovat myös arvokkaita kasvattajia. Niiden kautta pääsee näkemään maailmaa muiden silmin, sukeltamaan syvälle ihmismieleen ja kokemaan monenlaisia kohtaloita. Lukeminen auttaa ymmärtämään ihmisiä ja ihmisyyttä. Se kehittää empatiakykyä ja avartaa ajattelua korvaamattoman tärkeällä tavalla.
Sunnuntaina vedetään lippu salkoon Tove Janssonin ja suomalaisen taiteen päivän merkiksi ensimmäistä kertaa. Sunnuntaina minä aion ottaa esille tuon kummitädiltäni saadun kirjan ja lukea sitä ääneen ties kuinka monetta sadatta kertaa.
Hurraa Tove!